Edistysaskeleita: Merikapteeni mukana merilogistiikan kehittämisessä maalta käsin

Työtehtävissä paikallisilta merialueilta aina Afrikkaan asti

Koiviston työura maankamaralla alkoi merikoulun opettajana 1990-luvun alussa. Nykyään hän toimii eri hankkeissa sekä projektipäällikön tehtävissä että asiantuntijana. Koivisto kuvailee työnkuvansa muuttuneen vuosien varrella merkittävästi alkuvuosien täysipäiväisestä opetustyöstä kansainvälisiin projekteihin.

– EU-projektit alkoivat 1990-luvun puolivälin jälkeen. Sitten rakennettiin uutta simulaattoria. Kyllä työni on tänä päivänä ihan erilaista kuin silloin aloittaessani, Koivisto kertoo.

Viimeisimpänä työn alla on ollut eteläisen Afrikan vientiprojekti ja meri-insinöörien kaksoistutkinto.

– Olin kertomassa meidän eteläisen Afrikan vientiprojektissa, miten kaikki alkoi vuonna 2011. Namibia-yhteistyö lähti laivakaupasta, ja on nyt laajentunut viennin edistämiseen. Sen myötä sitten lanseerattiin meri-insinöörien kaksoistutkinto Namibian University of Science and Technologyn kanssa. Ollaan odotettu opiskelijoita Raumalle, mutta korona aiheutti murhetta, ja näillä näkymin he tulevat ensi syksynä, Koivisto selventää.

Koivisto toimii lisäksi luotsaustutkintojen parissa. Tarpeeksi suurilla laivoilla on oltava alueellinen luotsi. Luotsaustutkintoja on kolme; luotsi-, linjaluotsi- ja erivapaustutkinto. Tutkinto on uusittava viiden vuoden välein. Luotsaustutkinto sujuvoittaa laivan toimintaa, kun luotsia ei tarvitse ottaa ulkopuolelta.

– Finnpilot erityistehtäväyhtiönä on Suomessa ainoa, joka saa tarjota luotsauspalveluja. Suomessa on noin 150 luotsia. Jos rahtilaiva ajaa usein samaa linjaa, kymmenen matkan jälkeen voi suorittaa kokeen. Tai sitten voi ajaa viisi edestakaista matkaa ja simulaattorissa viisi matkaa. Simulaattorissa pystytään tekemään kaikenlaista haastavaa, erilaisia olosuhteita, joita ei välttämättä merellä olisikaan kauhean mukava harjoitella, Koivisto kertoo.

Merenkulkuun kehitystä ja ympäristönäkökulmaa uusista hankkeista

Koivisto työskentelee tällä hetkellä useammassa SAMKin hankkeessa, jossa ympäristönäkökulma on joko yhtenä päätekijänä tai vaikuttamassa taustalla. Elokuussa päättyvässä Greenship-hankkeessa koostettiin teemasta “Kohti päästötöntä laivaa” 250 sivua opintomateriaalia, joka sisältää tietoa muun muassa päästöistä, niiden vaikutuksista ja energiatehokkaasta työskentelystä.

WECANet-hankkeessa puolestaan keskitytään aaltoenergiaan uusiutuvana energianlähteenä. Suomessa on tietoa ja taitoa, mutta ei oikeita olosuhteita aaltoenergian käyttöönottoa varten. Kokemusten mukaan aaltoenergialle otollista aluetta on esimerkiksi Namibian ja Portugalin rannikolla. Suomessa on kaksi aaltoenergian parissa toimivaa yritystä, joista toinen valmistaa laitteita meren pohjaan ja toinen pinnalle. Niitä ei kuitenkaan voida hyödyntää merialueillamme, vaan kaikki laitteet menevät vientiin.

Aloitettuaan projektien parissa työskentelyn jo 1990-luvulla Koivisto on päässyt olemaan mukana lukuisissa erilaisissa hankkeissa. Osa hankkeissa saavutetusta hyvästä työstä valuu kuitenkin hukkaan, jos hankkeen valmistututtua saavutettujen tulosten täytäntöönpanoa varten ei ole tehty jatkosuunnitelmia. EU-hankkeiden arkistojen kadonneet aarteet kiinnostavatkin merikapteenia.

– Lopputulokset ovat upeita, loppukonferenssissa raikuvat aplodit, ja siihen työ usein sitten jää. Saattaisi olla hyvä perata EU-arkisto, ja tarkistaa, mitä helmiä sieltä voi löytyä. Olisi mielenkiintoista, jos pääsisi tutkimaan näitä ja mitä kaikkea hankkeista tuli.

Hankkeella voi olla myös jopa odotettua parempia tuloksia. Koivisto nostaa esiin erityisesti erään viimeaikaisen projektinsa.

– Vedin satamatyöpakettia CB EfficientFlow -hankkeessa josta tuli eräänlainen menestystarina. Hankkeessa kehitetty, laivan saapumisen oikea-aikaisuutta edistävä satamasovellus otettiin käyttöön kuudessatoista Suomen satamassa, ja on osa kansallista Fintraffic VTS:n digitaalisuusstrategiaa.

Ympäristönäkökulma nousee esiin Koiviston työssä muun muassa luotsaustutkinnoissa, joissa energiatalous on yksi merkittävä aihe. Hyvä ajotapa voi olla sekä taloudellinen että ympäristöystävällinen. Jo pieni nopeuden laskeminen voi pudottaa laivan polttoaineen kulutusta huomattavasti. Koivistoa lainaten se tarkoittaa päästöjen kannalta aivan huikeata vähentymistä.